Sivut

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

5. Matka jatkuu


En keksi nyt kauheasti mitään joten suoraan vaan lukemaan. Luku iloa toivotan.



Huomasin kuntoiluni tuottaneen vähän lihas massaakin, eikä vain kunno kohenemista.

Päätin kuitenkin käydä vilkaisemassa kiinan muitakin kohteita ja löysin todella syrjäisen ja rauhallisen paikan, jossa aloin keräämään satoa. Siellä oli pummeloita.

Tomaatteja, kirsikoita, vesimeloneita, paprikoita, salaattia ja perunoita. Ajattelin, että näistä itse poimitusta ruoka tarpeista tulisi Roxielle oiva tuliainen, hän ihan varmaan arvostaisi säästämistäni.

Koetin vielä ihan huvin vuoksi kalastamista. En ole koskaan sitä oikein ymmärtänyt, mutta haukaa se ainakin oli!

Kaloja kyllä piisasi, mutta yksikään ei tarttunut onkeeni.

Hetken vielä yritettyäni soitin lentokoneeseen ja kerroin haluavani kotiin.

Juoksin vielä nopeasti kylään ja pulahdin siellä olevaan koriste uima-altaaseen. Ai, että oli hulvatonta meininkiä.

                        #     #     #     #     #

Kotiin päästyäni huomasin, että Roxiella oli juuri polttarit meneillään. Paikalla ei selvästikkään ollut ollut paljoakaan väkeä, koska sinne oli tupsahtanut mies tanssioita.

 Roxiella oli selvästikkin omat tanssi kuviot meneillään hiphopin tahtiin.

Tanssi näytti niin hulvattomalta, että päätin mennä mukaan ja tuntea rytmin suonissani.

Loppu illasta vieraiden lähdettyä annoimme tunteillemme vallan, upouudessa suihkussamme.


Joo, tiedän osa oli tänään tosi lyhyt, mutta tarinan idea on tällä hetkellä vähän hukassa. Toivoisin TAAS vähän kommentteja, edes ihan pikkuisia. Olkaa kilttejä ja kommatkaa. Pliis. Seuraavassa osassa vauva syntyy ja saatte tietää onko hän tyttö vai poika.

torstai 14. maaliskuuta 2013

4.Eka matka

Tusen tack, kaikista kommenteistanne taas.
Lukemisen iloa kaikille!

Eräänä päivänä huomasin, ettei Roxie rakkaallani ollut kaikki kunnossa.

Oksennettuaan hän kertoi olevansa raskaana. Olin ihan ihkuna, koska elämässäni taphtui jotain hyvin suurta.

                     #     #     #     #     #

Taas oli päivä pulkassa. Olin juuri lähdössä kotiin, kun sain tosi yllättävän puhelun. Sain tietää, että olin voittanut matkan Kiinaan. Ihmettelin tuuuuuriani hetken ja soitin sitten Roxielle, etten tulisi tänään kotiin.

                  #     #     #     #     #

Päästessäni matkani päähän, katsoin oliko täällä jotain tekemistä, ei ollut.

Lähdin vähän kiertelemään ja ensinmäinen vastaan tuleva sim oli mukavan oloinen vanhus nimeltään Gao Pei. Rupattelin siinä hetken hänen kanssaan ja jatkouin sitten matkaa.

Seuraavaksi käväisin ostamassa vähän ulkomalaista luettavaa. Minun olisi pitänyt maksaa kirjoista 575$, mutta myyjä antoi minulle julkis alennusta ja maksoin vain 321$. (Olin hämmentynyt.)

Yhtäkkiä minulle iski kauhea nälkä ja kävon ostamassa paahdettua banaani.maapähkinä voileipää. Maksoi 6$, mutta sain tietää, että talo tarjosi leivän minulle, enkä joutunut maksamaan mitään.

Päätin syödä pihalla, koska siellä oli niin kaunis sää ja samalla pystyin ihailemaan kiinan kauniita maisemia.

  Syötyäni tapasin sekatavarakauppiaan nimeltään Lian Yat Sen, joka sanoi minulle ensinmäisinä sanoinaan: En välitä muiden puheista, minust olet kuumaa kamaa!

Kun Lian oli selittänyt omaa elämäänsä tarpeeksi, päätin hiljentää hänet ja samalla koettaa miltä tuntuu sudella miestä. Mutta siinä samassa tajusin pettäväni puolisoani.

Juteltuamme hetken Lian sai taivuteltua minut ostamaan jotai kaupastaan ja päätin ostaa taistelutaidon opettelun tarvittavat kamat, jotka maksoivat 875$, mutta Lian sanoi: Et saa maksaa yhtään mitään, en ota rahojasi vastaan!

Ostosten jälkeen lähdin harjoittelemaan taistelutaitojani. Ensiksi en onnistunut, mutta päätin etten lopettasi ennen kuin harjoittekuni tuottasi tulosta.

 Pitkän ajan kuluttua ei ollut tapahtunut mitään muutosta taidoissani, mutta jatkoin yrittämistä.

 Lopulta ahertaminen palkittiin ja sain ensinmäisen karete vyöni.



Tässä tälläinen osa. Seuraavassa osassa Dominon matka jatkuu...
Kommmentit ovat taas enemmän kuin tervetulleita.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

3.Tärkeä harppaus

Kiitos kommenteistanne. Jatkossa yritän poistaa puhekuplat ja maasta neliöt. ;) Lukemisen iloa...






 Mielessäni käväisi, ettei hän suostu suutelu yritykseeni, mutta yllätyksekseni hän suostui kuitenkin pienen empimisen jälkeen. Olin onneni kukkuloilla!


 Päätin ensin pehmentää Roxietä, elämäni ensi rakkautta. Ja sitten kysyä yhtä tärkeää kysymstä joka oli:


"Voitaisko me alkaa seurustella? Ei sun tarvii heti vastata saat miettii ensin ja tiedän et tämä tuli tosi nopeesti, mut tykkään susta vaan niin hirveän paljon ja ajattelin..."
"Kyllä! Toi sun sopertaminen on tosi söpöö ja eikä mua haittaa, vaik ei olla tunnettu kauaa. Sitä paitsi oot säkin tosi komee!" Roxie vastasi. 
Olin tosi ällikällä lyöty, enkä tiedä mitä minun oisi pitänyt sanoa, joten olin vaanihan hiljaa.


  Päätimme yhdessä mennä katselemaan tähtitaivasta, joka oli täysin pilveetön.


Siinä kaikessa rauhassa kuiskiessamme huomasin paparazin käpyttelevän pihalleni ja alkavan räpsiä meistä kuvia. Olin varma, että meistä tulisi seuraavaan lehteen kansikuva, vaikken edes tiennyt, kuinka suuuri julkkis Roxie oli, olin silti varma, että kuhertelumme päätyisi lehteen.
"Olen muuten viiden tähden julkkis", Roxie kuiskasi korvaani, kuin lukien ajatukseni.
Olin taas täysin sanaton. Oli vähän siistiä seurustella viiden tähden julkkiksen kanssa.


 Kun meidät oli kerran jo keskeytetty, päätin mennä vähän kohottamaan kuntoa. Ajattelin, että toivottavasti Roxie ei pitkästyisi.


Siinä kuntoillessani huomasin ikkunasta, että Roxie oli onneksi asettunut jo taloksi ja hyvä niin, koska hän oli päättänyt ruveta kokkaamaan. (Toivoin hänen olevan siinä hyvä, koska itse olin tumpelo.)



Lekkaan aina sormeen!



Sotken!


Enkä muista mitään ruoka-ohjeita, en edes helppoja.


Kun Roxie kutsui minut syömään, hotkin hänen juustonsa ja pastansa ja muisti tietenkin kehua hänen keittotaitojaan, eikä kehut olleet tyhjiä, koska se oli parasta mitä olin koskaan syönyt.



                               #     #      #     #    #          

Aamulla kuulin postimiehen kolistelevan postilaatikolla. Päätin nousta.



Maksoin laskut heti, ettei ne vain pääse unohtumaan. Onneksi suuressa lukaalissni ei ole kovin arvokasta esineistöä, koska roponi eivät menanneet riittää tähänkään laskuun.


 Sitten luin päivän lehden. Löysin pari halpaa kurssia ja jotain urheilu-uutisia. Luin titenkin myös sarjakuvat.


 Lehden luettuani menin taas kerran kuntoilemaan, koska halusin Roxien ihailevan vatsalihaksiani, kun sen aika koittaisi.



Tässä tällainen osa... Taas olisivat kommentit tervetulleita.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

2. Ensi rakkaus

Tässä olisi jo toinen osa. Nyt alkaa sitten se tarina. Koitan kirjoittaa selkästi. :)



Vihdoin se oli ohi. Ensinmäinen työ päivä. Olin ihan puhki, kun pääsin kotiin, mutta päätin silti lähteä vähän katselemaan kylän menomestoja.


Löysinkin kivan mestan ja tein itselleni elämän ekan paukun. Että oli hyvin kummallinen tunne saada alkoholia elimistöön.

 Kotiin kävellessäni (Okei tiedän, että baarista ei kuulu tulla kotiin kävellen, mutta en halua tuhlata viimeisiä ropojani mihinkään taksiin.) huomasin mielenkiintoisen näköisen ja kauniin muusikon. 

 Kotiin päästyäni päätin etsiä sen tytsyn facesta. Ensin etsin nimimerkillä. En löytänyt. Yhtäkkii sain kaveri pyynnön, olin tosi kummissani, mutta avasin sen kuitenkin ja huomasin siinä olevan sen likan kuva, jonka olin nähnyt aikaisemmin.

Juteltuani hetken päätin käydä koisaan, jotta olisi virkeä huomenna, sinä tärkeenä päivänä, jolloin tapaisin Hänet!

Herättyäni oloni oli mitä mainioin. 


Söin ja soitin  sille ihanalle tytölle. Musta alkoi tuntua, että olin rakastunut, vaikka en ollut edes nähnyt häntä kuin vilaukselta.

Siinä hän seisoi. Niin kauniina ja fiksun näköisenä.

"Hei olen Roxie Lin." Kun hän sen sanoi en voinut kuin tuijottaa sitä ihanaa pikku suuta ja kuunnella hänen linnun laululta kuullostavaa ääntään.

Kutsuin Roxien sisään ja aivan yksin kertaisesti kaappasin syleilyyni.



Tässä tällainen osa. Seuraavassa osassa kerron suostuuko Roxie Dominon suudelmaan vai ei? Kommenttia toivoisin taas...